Olen niin pitkään kuin muistan ollut Inni. Sain lempinimeni eräältä pieneltä pojalta, joka ei oikeaa nimeäni osannut lausua. Siitä jäi Inni pyörimään kaikkien tuttujen huulille. Vieläkin, noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tottelen nimeä Inni. Innland on oman aivomyrskyni ulostulo. Ajatukset, jotka eivät muuhun mahdu, tulevat näytölle. Olkoon tämä jatkumona kymmenen vuoden takaiselle nettipäiväkirjalleni, jota kirjoitin eräällä hääfoorumilla, kun suunnittelimme mieheni kanssa häitämme. Paljon on noista vuosista tapahtunut, niin kuin pitääkin.
Tämän viikon liikunnat menevät pitkälti töiden ympärillä. Jalat alkavat jo kuitenkin olla toipuneita Helsinki City Runista, joka käväistiin juoksemassa reilu viikko sitten sekä useammasta jumppaohjauksesta viime viikolla. Nautin suuresti juoksutapahtumasta tai pikemminkin juoksun jälkeen tulleesta tunteesta - tätä lisää! Vaikka en ihan omaan tavoitteeseeni yltänyt, olen silti omaan juoksuuni tyytyväinen. Painoa voi laittaa omalle juoksulle, sillä jouduin juoksemaan ilman jänistä, omaa tuttua juoksukaveriani, sillä samassa lähtöryhmässä ei ollut ketään itselle tuttua. Painelin sitten napit korvilla itsekseni. Kauhukseni huomasin, ettei gps-kellonikaan toiminut tapahtumassa. Taitaa viisi vuotta olla noille laitteille jo valovuosi. Kello sentään toimi, mikä helpotti vauhdinjakoa suuresti. Loppuaikani 1.46.33 kelpasi kuitenkin minulle, vaikka harmittaakin tuo viimeinen 34 sekuntia. Seuraava tavoite on kuitenkin jo asetettu Tallinnaan täydelle maratonille. Siellä tavoitteena on rikkoa tämänhetkinen ennätykseni (3.57), joten joutuu muutaman kilometrin kesällä juosta jumppien lisäksi.
Ja se ruoka. Iltapalaksi maistui pinaattipiirakka. Piirakan pohja oman maun mukaan, päälle nopeasti paistettua pinaattia 250 g ja sipulia, niiden päälle muna-kerma-juustoraasteseos ja mustapippuria ja vuoassa uuniin. Rasvaista kyllä, kasvisversio kyllä, hyvää kyllä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti