Juoksun huumaa

Juoksu on loistava laji, etenkin näin kesän kynnyksellä. Ei sotke loska lahkeita ja sormet pysyvät lämpiminä heti lenkin ensi metreistä lähtien. Kun talvi menee lumella raahustaen, tuntuu ensimmäinen lenkki kesätrikoissa aina kovemmalta kuin mikään talven aikana tehty. Myös lenkkareissa on eroa. Kesän kenkä rullaa paremmin ja pohjaan ei tarvita mitään ylimääräistä, kuten nastoja. Lenkille on helppo lähteä melkein milloin vain. Ei tarvitse olla riippuvainen kenenkään muun aikatauluista, sen kuin muistaa syödä ja juoda tarpeeksi ajoissa ennen juoksua, niin hyvä tulee. Juoksu kaiken lisäksi kehittää kestävyyskuntoa tehokkaasti ja lajin parissa saa aimo annoksen ulkoilmaa. Onko edes syitä, miksi ei kannattaisi juosta?

Tänään teimme juoksukoululaisten kanssa mäkivetoja. Imatralla on paljon hyviä ulkoliikuntapaikkoja, joista tällä kertaa olimme Mellonmäen maastossa. Osittain polkujen, osittain soratien muodostama vetoreittimme oli n. 500 m. Paikoitellen oli melko jyrkkää nousua, mutta sehän ei päätä pakottanut. Ensimmäinen kerta kevyesti hölkäten ylös ja kävelypalautus alas. Kaksi seuraavaa vetoa jo napakasti, jotta varmasti kehossa tuntui. Lopuksi vielä loivempaan mäkeen 2 x 200 m napakoita vetoja. Tällaiset treenit tuovat hyvää vaihtelua peruslenkkeilyyn. Juoksukoulussa on vielä se hyvä puoli, että tulee tehtyä monipuolisia juoksutreenejä ja niihin saa aina treenikaverin. Myönnän, että etenkin talven aikana tulee itse helposti valittua se tavallinen kympin lenkki. Juoksen sen melkein aina samaan aikaan ja reittikin on tuttu ja turvallinen. Napakat vetotreenit auttavat kuitenkin jo ihan juoksutekniikkaan. Liike lähtee ihan toisella tavalla, askellus ohjautuu luontevammaksi ja etenkin mäkitreeneissä tulee juostua hyvin päkiäpainotteisesti, joka on monelle kuntojuoksijalle vaikeaa. Kaverin kanssa treeneihin saa todennäköisesti vielä enemmän intoa, tsemppiä ja sitä kautta myös tehoja.

Monipuolistamalla juoksutreenejä harjoittelu muuttuu mielekkäämmäksi. Kävin viime kesänä FAF Running Trainer -koulutuksen ja siellä teimme leikinomaisia harjoituksia puistossa. Opiskelijat jaettiin kolmeen ryhmään ja jokainen ryhmä merkitsi omilla muovikartioillaan oman reittinsä puistoon. Yksi reiteistä oli selkeästi lyhin, yksi pisin, muuten ne saivat kierrellä miten vain kävelysiltojen yli ja ali, pieniin penkereisiin, kivikkoihin, ihan joka paikkaan, mihin ryhmän jäsenet halusivat. Näitä reittejä juostiin ja kellotettiin ja kaikki olivat ihan innoissaan! Ei perinteistä puurtamista räkä poskella, vaan leikin varjolla tehokkaita treenejä. Päivän aikana tuli aika monta vetoa juostua ja jaloissa tuntui, vaikka harjoittelu ei varsinaiselta treenaamiselta tuntunutkaan.

Nyt sää suosii ulkoliikuntaan. Siis lenkkarit jalkaan ja purulle, polulle, baanalle, puistoon, mihin vain! Ja jos on huono sää, niin sisäpyöräily on erinomainen korvikelaji ;)

Ja koska tämänhetkinen juoksukoulu alkaa olla lopuillaan (Imatra Run juostaan 27.6. ja se on juoksukoulun päätöstapahtuma), on aika suunnata katseita eteen päin. Niinpä heinäkuun lämpimille illoille on jo suunnitteilla uusi ryhmä, Kuntokeskus Colosseumin Running Club. Tästä lisää tuonnempana.

Innin oma maailma - Innland

Yleisön pyynnöstä, näin voin sanoa. Yksi ystävistäni ehdotti taannoin, että minun pitäisi kirjoittaa blogia, jotta hän saisi vinkkejä kasvisruokien laittoon. Toisaalta taas kirjoitusviettini puskee ulos, joten tuloksena on ihan oma blogini, Innland.

Olen niin pitkään kuin muistan ollut Inni. Sain lempinimeni eräältä pieneltä pojalta, joka ei oikeaa nimeäni osannut lausua. Siitä jäi Inni pyörimään kaikkien tuttujen huulille. Vieläkin, noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin, tottelen nimeä Inni. Innland on oman aivomyrskyni ulostulo. Ajatukset, jotka eivät muuhun mahdu, tulevat näytölle. Olkoon tämä jatkumona kymmenen vuoden takaiselle nettipäiväkirjalleni, jota kirjoitin eräällä hääfoorumilla, kun suunnittelimme mieheni kanssa häitämme. Paljon on noista vuosista tapahtunut, niin kuin pitääkin.

Tämän viikon liikunnat menevät pitkälti töiden ympärillä. Jalat alkavat jo kuitenkin olla toipuneita Helsinki City Runista, joka käväistiin juoksemassa reilu viikko sitten sekä useammasta jumppaohjauksesta viime viikolla. Nautin suuresti juoksutapahtumasta tai pikemminkin juoksun jälkeen tulleesta tunteesta - tätä lisää! Vaikka en ihan omaan tavoitteeseeni yltänyt, olen silti omaan juoksuuni tyytyväinen. Painoa voi laittaa omalle juoksulle, sillä jouduin juoksemaan ilman jänistä, omaa tuttua juoksukaveriani, sillä samassa lähtöryhmässä ei ollut ketään itselle tuttua. Painelin sitten napit korvilla itsekseni. Kauhukseni huomasin, ettei gps-kellonikaan toiminut tapahtumassa. Taitaa viisi vuotta olla noille laitteille jo valovuosi. Kello sentään toimi, mikä helpotti vauhdinjakoa suuresti. Loppuaikani 1.46.33 kelpasi kuitenkin minulle, vaikka harmittaakin tuo viimeinen 34 sekuntia. Seuraava tavoite on kuitenkin jo asetettu Tallinnaan täydelle maratonille. Siellä tavoitteena on rikkoa tämänhetkinen ennätykseni (3.57), joten joutuu muutaman kilometrin kesällä juosta jumppien lisäksi.

Ja se ruoka. Iltapalaksi maistui pinaattipiirakka. Piirakan pohja oman maun mukaan, päälle nopeasti paistettua pinaattia 250 g ja sipulia, niiden päälle muna-kerma-juustoraasteseos ja mustapippuria ja vuoassa uuniin. Rasvaista kyllä, kasvisversio kyllä, hyvää kyllä!