Värillä on väliä

Koko ajan puhutaan siitä, miten jokaisen pitäisi syödä enemmän kasviksia. Etenkin punaisen lihan kulutusta tulisi vähentää ja ihmisten pitäisi olla enemmän ympäristötietoisia omista valinnoistaan ruoka-ainesten saralla. Ihan totta kaikki, mutta en aio paasata saatika syyllistää ketään. Minulla on oma ruokavalioni ja se on jonkun mielestä aivan kamala ja hyväksyn sen. Samalla tavalla minä kauhistelen monien annoksia ravintoloissa tai ostoskärryjä kaupoissa. Kyllä, luit oikein. Välillä silmät eksyvät väärään kärriin ja voin vain ihmetellä tuotteita. Ammattisairaus tämäkin.

Olen ollut nyt muutaman vuoden kasvissyöjänä ja se tuntuu omassa kropassa aina vain paremmalta vaihtoehdolta. Koen lihan tunkkaiseksi, enkä pitänyt sen koostumuksesta, hajusta, enkä ylipäätään ideasta syödä eläintä. Täydellinen en kuitenkaan ole, sillä silloin tällöin syön kalaa, joskaan en mielelläni. En osaa sitä edes selittää, mutta toisaalta en koe olevani myöskään selitysvelvollinen kenellekään. Käytän myös maitotuotteita ja syön kananmunia. Jos en jonkun kasvissyöjäseulasta mene läpi, niin se on samantekevää. Pääsääntöisesti syön kuitenkin kasvikunnan tuotteita ilman sen suurempaa kiihkoa.

Se, mikä minua ärsyttää, on nykyään vallalla oleva kasvisruokien naamioiminen. Kasvispihvit tehdään soijasta näyttämään erehdyttävästi jauhelihapihveiltä. Erinäiset reseptit kertovat, miten perinteisen makaronilaatikon voi tehdä kasvisversiona (esim. soijarouheesta). Ja pahin maistamani on soijamakkarat ja -nakit! En minä kaipaa tällaisia lihankorviketuotteita. Jätän makaronilaatikon yksinkertaisesti tekemättä. Pavuista tulee paljon paremmat pihvit kuin soijasta. Grilliin löytyy huomattavasti parempia artikkeleita, kuin mitkään huijausmakkarat.

Mökkihampurilaiset, etualalla oma kasvisversio.

Vielä pari vuotta sitten jouduin toisinaan selittelemään tutuille syömisiäni ja toiset jopa epäilivät etten saa tarpeeksi ravintoaineita ruoastani. Paras kuulemani kommentti oli, että saan keliakian, kun en syö lihaa! En edes viitsinyt siinä kiehumispisteessä avautua sen enempää. Jos työkseen ohjaa toisia syömään ja voimaan paremmin, on asioihin pakko ollut perehtyä pintaa syvemmälle. En kuitenkaan puske omaa ideologiaani läpi väkisin, vaikka en lihan grillausvinkkejä pysty jakamaan asiakkailleni. Eräs personal trainer -tuttavani alkoi vegaaniksi ja hän kehottaa asiakkaitaan laskemaan värejä kaloreiden sijaan. Kullanarvoinen vinkki ihan jokaiselle! Uskallan väittää, että mitä enemmän lautaseltasi löytyy luonnon omia värejä, sitä enemmän kroppasi kiittää.

Arjen pikaruokaa, erilaiset wokit.

Kotona teen usein kahta eri ruokaa, sillä mies ja tytär ovat sekasyöjiä. Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että tytär usein edes maistaa myös minun ruokaani ja joskus jopa kelpuuttaa sen kokonaan omaksi ruoakseen. Onneksi nykyään ravintoloissa alkaa olla aika hyvin vaihtoehtoja kasvissyöjille. Yleensä viidentoista ruokalajin listalta yksi on kasvisannos. Parempi sekin kuin ei mitään. Vielä kun näihin annoksiin osattaisiin laskea ravintoarvot paremmin kohdilleen, niin alkaisi olla jo aika hyvä.

Jauheliha- ja vuohenjuustolasagne

Tänä kesänä löysin kantarellit! En ole koskaan erityisemmin pitänyt sienistä, mutta nyt keräsin mökiltä talteen kaikki keltaiset aarteet, mitkä löysin ja yllätyin. Ne maistuivat paremmin kuin hyvin! Vielä ehtii mustikkametsään tai sieniapajille. Käykää keräämässä kesän värejä lautasillenne :)