Leipominen on hauskaa ja terapeuttista. Ennen purin huoleni lenkillä tai muussa fyysisessä rääkissä ja teen sitä usein nytkin. On kuitenkin ihanaa, kun on löytynyt toinen keino purkaa mieltä. Taikinan vääntäminen tai pikkutarkempi kikerrys saa hyvin ajatukset muualle. Taikinaterapia toimii stressinhallintaan, pahaan oloon ja suurempaan ärsytykseen. Ja mikäs sen mukavampaa, kuin maistuva lopputulos! En ole kovin kranttu leipomusten suhteen, yleensä teen jotain helppoa, kuten erilaisia raakakakkuja, muffinsseja, marjapiirakkaa, tiikerikakkua, mitä milloinkin. Leipä tässä perheessä leivotaan pääsääntöisesti itse, joskin välillä ostetaan ruisleipää kaupasta. Oma perusleipäohjeeni on matkannut jo useammalle kaverilleni ja käytän sitä itsekin aina silloin tällöin. Viime aikoina olen leipää useammin tehnyt sämpylöitä. Leipä- ja sämpylätaikinaan on hyvä piilottaa kaikkea, mikä ainakin on olevinaan terveellistä, yleensä laitan aina vähintään pellavansiemenrouhetta, kauraa, usein myös erilaisia siemeniä. Jauhot vaihdoin pari vuotta sitten vehnästä spelttiin, mutta enää en ole senkään suhteen niin tarkka. Valkoista vehnää pyrin käyttämään mahdollisimman vähän, mutta leipään saa sujahtaa erilaisia vehnäpohjaisia jauhoja.
Hiilihydraatteja syön jossain määrin paljon. Leipä on hyvää ja sitä on kiva leipoa. Pasta taipuu niin moneksi, että vain mielikuvitus on rajana. En koe omassa olossani mitään negatiivista, jos syön viljatuotteita. Ennen pitkiä jumppailtoja ja lenkkejä on pakko syödä hiilareita, jotta jaksaa kunnolla. Joskus olen kokeillut vähentää hiilareita, mutta ei se jalka enää Zumban viimeisissä biiseissä noussut samalla tavalla. Minulle hiilarit siis sopivat ja aion niitä syödä jatkossakin, vaikka erilaiset vhh-dieetit olisivat kuinka suosiossa. En omilta asiakkailtakaan niitä kiellä kokonaan, lähinnä katsotaan niiden laatu ja määrä kohdalleen. Ei ehkä kovin trendikästä, mutta minun lautaseltani tulee löytymään pastaa ja leipää jatkossakin.
Tänään kokeilussa oli perunafoccachia, josta kuoriutui suomalainen versio, sillä ohjeen leipä olisi ollut aika pullaa. Tällä kertaa leipä muodostui sämpyläjauhoista, soijarouheesta, kaurahiutaleista ja oliiviöljystä. Taikinan tasoitin uunipannulle ja pinnalle siivutin lounaalta jääneitä perunoita. Perunoiden päälle pirskottaen oliiviöljyä, vähän suolaa ja mustapippuria, olisi voinut laittaa esim. rosmariinia, olisi varmasti maistunut hyvin, mutta se jäi itseltä pois. Hyvää tuli, vaikka siinä olikin kammottavaa perunaa ja vaarallista vehnää!
